Huoltovarmuus perustuu toimiviin markkinoihin

Pohjimmiltaan huoltovarmuus on kansantalouden luonnollinen ominaisuus. Jos talous on tasapainossa ja kilpailukykyinen, on huoltovarmuuden perusta vahva. Jos taas talous kehittyy heikosti, ei huoltovarmuutta voi pitkällä aikavälillä säilyttää.

Normaalioloissa viranomaisten toimenpiteet huoltovarmuuden ylläpitämiseksi koostuvat riskitekijöiden analysoinnista sekä vastatoimenpiteistä yksittäisissä riskikeskittymissä.

Kriisinaikaisen toiminnan varalta hallinnolla on oltava valmius ohjata taloutta väliaikaisesti hallinnollisilla päätöksillä niissä tilanteissa, joissa markkinat eivät tuota riittävää huoltovarmuutta.

Huoltovarmuuden keinovalikoima on laaja ja jatkuvasti kehittyvä

Huoltovarmuus, entiseltä nimeltään puolustustalous, on perinteisesti merkinnyt materiaalien riittävyyttä. Viime vuosisadan suursodat ratkesivat pitkälti materiaalisten resurssien riittävyyden perusteella. Myös 1970- ja 80-luvun öljykriiseissä oli kysymys materiaalista. Tällä aikakaudella valmiustoimenpiteet olivat valmiussuunnittelua ja varastointia.

Perinteisten uhkien rinnalle on noussut yhteiskunnan ja talouden monimuotoisuuden ja keskinäisten riippuvuuksien vuoksi uusia riskejä. Viimeaikaisinta kehitystä on terrorismin uhan leviäminen myös Suomeen. Uusia uhkia vastaan tarvitaan uusia keinoja, joilla turvataan yhteiskunnan teknisiä perusrakenteita sekä tiedon käytettävyyttä ja siirrettävyyttä kaikissa tilanteissa. Nykyisin on käytössä paljon keinoja, jolla pyritään vastaamaan kaikkiin reaalisiin uhkiin.

Perinteisimpiä keinoja on varmuusvarastointi. Uusimpia ovat logistiikan suunnittelu, taloudellisten prosessien auditointi ja tekniset varajärjestelyt. Uusien keinojen käyttöön liittyy myös vahvasti tiivistyvä kansainvälinen yhteistyö, jolla tehostetaan näiden vaikutusta.

Huoltovarmuuden turvaamiskeinoja ovat muun muassa:

1. Materiaalisen huoltovarmuuden kehittäminen

• raaka-aineiden ja energiatuotteiden varastointi
• kotimaisten materiaalien saannin turvaaminen
• ulkomaisten tuotannontekijöiden korvaaminen

2. Yritysten toiminnan ylläpito

• yritysten valmiussuunnittelu
• valmiuden auditointi 
• tuotantokapasiteetin tukeminen
• osaamisen ylläpito
• tuotantokapasiteetin varaaminen sopimuksilla kriisin varalta

3. Organisatorisen toimintavalmiuden kehittäminen 

• uhkien analysointi ja tunnistaminen 
• tuotannon ohjaus, kulutuksen ja käytön priorisointi

4. Teknisten varajärjestelmien luominen ja ylläpito 

• tietoverkon varmistaminen 
• tiedonkäsittelyn turvaaminen, mm. back up-järjestelmin
• sähkön tuotanto-, siirto- ja jakeluverkoston silmukointi

5. Logistiikan varmistaminen

• huoltovarmuuden eri lohkojen logististen prosessien hallinta teknisillä ja muilla keinoilla

6. Kansainväliset huoltovarmuusjärjestelyt

• bilateraaliset ja monikansalliset huoltovarmuussopimukset (esim. Pohjoismaiden kanssa)
• multilateraalinen yhteistyö WTO, EU, Nato, IEA

Näitä erityistoimenpiteitä edeltää yleisten taloudellisten ohjauskeinojen käyttö kuten finanssipolitiikka sekä EU:n tasolla toteutettavat valuutta- ja rahapolitiikka ja kauppapolitiikka.