Murrokselliset teknologiat edellyttävät osaamista myös kriisitilanteissa

Murrokselliset teknologiat, kuten tekoäly, kvanttilaskenta, pilvirobotiikka, digitaaliset valuutat ja bioteknologia, haastavat vallitsevia käytänteitä sekä tuovat mukanaan uusia haasteita Suomen huoltovarmuudelle. Ne lisäävät riippuvuutta kansainvälisistä yrityksistä sekä altistavat tietojärjestelmiä haavoittuvuuksille. Uusi Ulkopoliittisen instituutin raportti avaa murroksellisten teknologioiden merkitystä kansalliselle varautumiselle.

– Huoltovarmuuden turvaamiseksi on tärkeää pystyä ennakoimaan, miten murrokselliset teknologiat voivat muuttaa yhteiskuntaa ja mitä haasteita se asettaa tulvaisuuden varautumistyölle. Nyky-yhteiskunta ja sen elintärkeät palvelut ja tuotanto ovat ytimiään myöten riippuvaisia toimivasta teknologiasta. Siksi tarvitaan ymmärrystä teknologioiden kehityksestä ja siitä, mitä vaikutuksia murroksellisilla teknologioilla on huoltovarmuudelle, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen johtava analyytikko Heikki Laurikainen.

Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportti ”Murrokselliset teknologiat – teknologisen kehityksen dynamiikka ja kansallinen varautuminen” julkaistiin 6.6.2024. Raportin on kirjoittanut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Markus Holmgren. Tutkimus on toteutettu osana huoltovarmuuden strategisen toimintaympäristön kehitystä analysoivien tutkimusten sarjaa ja HVK on rahoittanut tutkimusta.

Raportin keskeisiä teemoja ovat: miten murrokselliset teknologiat kannattaa valtion perspektiivistä käsitteellistää, mitä ovat murrokselliset innovaatiot, miten teknologista kehitystä ja murroksia voi ennakoida ja mitä systemaattiseen muutokseen sopeutuminen vaatii?

Holmgren esittää raportissa, että murroksellisia innovaatioita tarkastellessa ei kannata keskittyä pieniin ja yksittäisiin osiin, sillä niiden ennakointi on vaikeaa. Sen sijaan kannattaa tarkastella laajempia kehityskulkuja ja innovaatioita, koska niitä voidaan ennakoida helpommin ja melko luotettavasti. Tällaisia voivat olla esimerkiksi siirtyminen tietotalouteen, hybridivaikuttamisen yleistyminen ja geoekonomisten vaikutuskeinojen yleistyminen.

Holmgrenin mukaan keskeistä on, että kansallisella tasolla katse pidetään kehityssuuntien viitoittamassa tulevaisuudessa ja varaudutaan isoimpiin haasteisiin sen sijaan, että poukkoiltaisiin mikrotason kehityskulkujen perässä. Varautumistoiminnan perustana tulisi olla selkeä, kansallisen tason visio siitä, mihin Suomen kriisinsietokyky ja teknologiateollinen kilpailuetu tulevaisuudessa perustuvat. Taustalla on pyrkimys turvata yhteiskunnan toimintakyky kaikissa olosuhteissa.

Holmgrenin mukaan Suomen tulisi huolehtia siitä, että yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittiset osat ja osaaminen, joita tarvitaan vaikkapa tietoliikenneyhteyksien ylläpitoon, ovat saatavilla myös kriisiolosuhteissa. Suomi voi esimerkiksi sitouttaa kansainvälisiä yrityksiä yhteistyöhön kirjaamalla sopimuksiin voimakkaita seurauksia sopimusrikkomuksista ja varmistamalla, että myös palveluntarjoaja hyötyy pitkäjänteisestä yhteistyöstä.

Kaikkein keskeisin rooli on koulutus-, työvoima- ja maahanmuuttopoliittisilla toimilla, joilla taataan, että osaamista on saatavilla riittävästi.

– Tärkeintä on varmistaa, että Suomeen syntyy ja saapuu uutta osaamista ja että osaaminen myös hajautuu läpi yhteiskunnan, Holmgren toteaa.

Koko tutkimusraportin voi lukea Ulkopoliittisen instituutin sivuilta.