Julkaistu 31.3.2021

Turvepäätöksissä syytä huomioida huoltovarmuus

Turvetuotannon alasajolla on vaikutuksensa huoltovarmuuteen niin energiantuotannossa kuin elintarvikesektorilla.

Suomen hallitus pyrkii puolittamaan energiaturpeen tuotannon vuoteen 2030 mennessä. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama turvetyöryhmä julkaisi 30.3. raporttinsa, jossa etsitään ratkaisuja siirtymiseksi turpeen käytöstä muihin energialähteisiin sekä siirtymän toteuttamiseen alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisimmalla tavalla sekä vaarantamatta Suomen sähkön ja lämmön toimitus- ja huoltovarmuutta.

– Käytännössä turvetuotannon alasajo tapahtuu jopa ennakoitua nopeammin, ja turpeen käyttö vähenee rajusti jo lähivuosina. Huoltovarmuuden näkökulmasta turvetuotannon alasajo tapahtuu liian nopeasti ja hallitsemattomasti, arvioi Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Pia Oesch, joka oli myös mukana myös turvetyöryhmässä.

Turve kokoaan suurempi energiahuoltovarmuudessa

Polttoturve on keskeinen elementti Suomen energiahuoltovarmuudessa. Turve on kotimaisista kiinteistä polttoaineista ainoa, jota voidaan varastoida merkittäviä määriä muutaman vuoden ajan. Turve kattaa noin 5-7% Suomessa käytettävistä energialähteistä, mutta sen rooli energiahuoltovarmuudessa on tätä huomattavasti suurempi.

Vuoteen 2029 mennessä luovutaan kivihiilestä, jolloin erityisesti lämmöntuotannossa päävaihtoehdoiksi jäävät energiapuu, turve ja öljy sekä vähäisessä määrin kaasu. Todennäköisimmin turpeen energiakäyttö korvautuu suurimmaksi osaksi metsähakkeella.

– Energiaturpeen käytön nopea väheneminen johtaa nopeaan turvavarastojen pienenemiseen. Korvaavaa varastointikäytäntöä ei ole uusiutuville polttoaineille kuten biomassalle, jolloin polttoaineiden turvavarastot vähenevät, kertoo Pia Oesch.

Turpeen turvavarastointia olisikin syytä kehittää turvetuottajille nykyistä huomattavasti kannattavammaksi, jotta huoltovarmuuden kannalta riittävä tuotanto saadaan turvattua siirtymäkauden aikana. Samalla metsähakkeen saatavuuteen ja toimitusketjun varmistamiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Kasvuturpeen kotimainen tuotanto vaakalaudalla

Energiasektorin lisäksi turvetuotannon alasajolla on vaikutuksia kasvu- ja kuiviketurpeen kotimaiseen tuotantoon, joka käytännössä loppuu polttoturpeen tuotannosta luovuttaessa. Kasvu- ja kuiviketurve nostetaan suon pintakerroksesta ja polttoturve sen alta suon syvemmistä kerroksista. Polttoturpeen tuotannon loppuessa kasvuturpeen tuottaminen käy kannattamattomaksi. Tuotannon loppuminen voi olla jopa energiaturpeen alasajoa nopeampaa, jos uusia tuotantoaloja ei enää oteta käyttöön.

– Kasvu- ja kuiviketurvetta käytetään kotieläintaloudessa ja kasvihuonetuotannossa, ja sen tuotannon loppumisella on vaikutuksensa elintarviketuotannon tuotantoedellytyksiin ja huoltovarmuuteen, kertoo perustuotanto-osaston johtaja Jaakko Pekki.

Kasvuturpeen tuotantoalaa tarvitaan vuosittain yli 10 000 hehtaaria, eikä sille ole kilpailukykyisesti löydettävissä korvaavaa vaihtoehtoa. Kasvuturpeen käyttö maailmalla on voimakkaassa kasvussa, ja kasvuturpeesta on muodostumassa kriittinen tuotantopanos. Turpeen käyttö myös edistää eläinten hyvinvointia, ja osaksi sen ansiosta Suomessa antibioottien käyttö on vähäistä muuhun maailmaan verrattuna.

– On syytä selvittää, miten voitaisiin säilyttää tuotannossa kotimaista kysyntää vastaava määrä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotantoalueita. Noston loputtua voisi alueista jättää osan valmiuteen huoltovarmuuden kannalta välttämättömään energiaturpeen nostoon, arvioi Pia Oesch.

Lisätietoja:
Energiahuolto-osaston johtaja Pia Oesch, p. 029 505 1028
Perustuotanto-osaston johtaja Jaakko Pekki, p. 029 505 1015

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote
Turvetyöryhmän teemasivu ja raportti