Huoltovarmuuden kansainvälisen yhteistyön kehittäminen – Huoltovarmuusneuvoston kannanotto

Huoltovarmuuden kansainvälisen yhteistyön kehittäminen

Valtioneuvoston päätöksessä (VNp 21.8.2008/539) huoltovarmuuden turvaamiseksi todetaan, että yleistavoitteena on kansainvälisiin markkinoihin sekä kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus. Vakavimpiin kriiseihin varaudutaan kansallisin toimenpitein, joita täydennetään kansainvälisin toimenpitein.

Suomen taloudellinen riippuvuus ulkomaailmasta on kasvanut tietotekniikassa, taloudessa, tuotannossa ja jakelussa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kansainvälistyneen ja verkottuneen toimintaympäristön myötä huoltovarmuusalan kansainvälinen yhteistyö saa varautumisessa yhä tärkeämmän aseman. Useilla sektoreilla kansainvälinen huoltovarmuusyhteistyö on tähän saakka ollut pääasiassa tiedon vaihtoa ja keskustelua yhteistyön tarpeista.

Erityisesti energiahuollossa on kehitetty kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisestä energiaohjelmasta (IEP) solmittuun sopimukseen sisältyy varastointivelvoitteen lisäksi solidaarinen öljyn jakojärjestelmä.

Euroopan unionin sisämarkkinoiden kehitys on lisännyt EU:n keskeistä merkitystä Suomen kansainvälisen huoltovarmuusyhteistyön kannalta. Tästä syystä on pyrittävä aktiivisesti edistämään EU-maiden keskinäistä huoltovarmuusalan yhteistyötä kaikilla alueilla.

Vaikka Pohjoismaiden merkitys toistensa kumppaneina on vähentynyt maiden EU- ja Nato-jäsenyyksien, sekä globaalin talouskehityksen myötä, ovat ne yhä riippuvaisia toisistaan varsinkin energia- ja tietoliikenneyhteyksien osalta. Ruotsin kanssa jo vuonna 1992 solmitun sopimuksen merkitys on arvioitava nykyisen turvallisuusympäristön lähtökohdista ja saatettava vastaamaan ajankohtaisia tarpeita.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa (2009) todetaan, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Siksi ”Suomella on jatkossakin vahvoja perusteita harkita jäsenyyttä”.  Natoon kuuluvat maat hoitavat keskeisen osan huoltovarmuuskysymyksistä osana liittokunnan toimintaa. Jäsenyys järjestössä mahdollistaisi Suomen osallistumisen liittokunnan puitteissa sovittuihin huoltovarmuusjärjestelyihin. Jäsenmaa voi vaikuttaa liittokunnan toimintaan ja tuoda esille itselleen keskeisiä intressejä. Suomelle merikuljetusten varmistaminen on tällainen keskeinen kansallinen etu. Jäsenyys vahvistaisi myös jäsenmaiden kesken tehtäviä kahdenvälisiä huoltovarmuussopimuksia. 

Lähes kaikki EU-maat ovat Naton jäseniä ja hoitavat huoltovarmuuskysymykset liittokunnan puitteissa.  Perusteltu vaihtoehto maamme huoltovarmuuden kansainväliseksi edistämiseksi on arvioida liittokunnan jäsenyyttä myös huoltovarmuusnäkökulmasta. Muussa tapauksessa Suomen on itse vastattava laajan huoltovarmuuden ylläpitämisestä ja sen kustannuksista siinä määrin kuin huoltovarmuutta on enää mahdollistakaan turvata kansallisin toimenpitein globaalissa toimintaympäristössä.