HVK:n kannanotto Kioton sopimuksen toimeenpanon kansalliseen strategiaan

Huoltovarmuuskeskus
Ylijohtaja Mika Purhonen

Kuuleminen eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa 21.2.2006

Aiheena: Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 24. päivänä marraskuuta 2005

Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden muodostuminen ja erityisesti EU:ssa hyväksytty kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävä päästökauppadirektiivi ovat muuttaneet toimintaympäristöä niin merkittävästi, että nyt käsiteltävänä olevan selonteko eduskunnalle on hyvin tarpeellinen.

Kansallisen strategian lähtökohtana on, että Suomi täyttää Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasujen rajoittamisvelvoitteet 2008- 2012 ja sen mukaisesti toimeenpanee päästökauppadirektiivin mukaisen kansallisen päästöoikeuksien jakosuunnitelman vuosille 2008- 2012. Valtioneuvosto pyrkii strategialla myös varautumaan Kioton kauden jälkeisiin kansainvälisiin neuvotteluihin päästöjen edelleen rajoittamiseksi. Samalla hallitus pyrkii strategisissa linjauksissaan siihen, että energiapolitiikka tukisi kansantalouden tasapainoista kasvua ja työllisyyden kehitystä, ylläpitäisi energiahuollon varmuutta ja monipuolista energian hankinnan rakennetta sekä myötävaikuttaisi osaltaan kansantalouden kilpailukyvyn kehitykseen.

Huoltovarmuuskeskus pitää tärkeänä, että ilmastotavoitteiden lisäksi hallitus on korostanut voimakkaasti myös energiahuollon varmuuden ylläpitämistä ja kehittämistä.

Strategiassa tarkastellaan kasvihuonekaasupäästöjen kehitysnäkymiä vuoteen 2025. Ns. WM- skenaarion (with measures) mukaan päästöt kohoavat n. 20 % yli Kioto-velvoitteen, kunnes rakenteilla oleva ydinvoimalaitos otetaan käyttöön. Tämän jälkeen päästöt vähenevät n. 10 % ja nousevat nykyiselle tasolleen uudestaan n. vuonna 2020. Jos Suomi haluaisi pitää päästöjensä tason alle 80 milj CO2- tonnia, joka sekin ylittää Kioto-velvoitteen lähes 10 milj. tonnilla, pitäisi uutta vähäpäästöistä sähköntuotantokapasiteettia olla käytettävissä 6-8 vuoden kuluttua.

Energiapolitiikkaa koskevissa linjauksissa ja tavoitteissa kiinnitetään Huoltovarmuuskeskuksen mielestä riittävästi huomiota energian hankinnan turvaamiseen. Esitys henkii epäuskoa siihen, että markkinat tuottaisivat monipuolisen energiarakenteen ja riittävän kapasiteetin. Tämän johdosta hallitus korostaakin, että monipuolinen ja riittävä energian saatavuus turvataan. Huoltovarmuuskeskus pitääkin erittäin tärkeänä, että omaa kapasiteettia tulee olla sellaistenkin tilanteiden varalle, jolloin sähkön tuonti naapurimaista on rajoittunut tai kokonaan estynyt. Nykyinen kapasiteettimme ei täytä tätä ehtoa.

Hallitus toteaa, että päästökauppa voi parantaa energiahuollon varmuutta, koska markkinahintojen nousu tukee uusiutuvan energian kilpailukykyä sähkömarkkinoilla. Samalla kuitenkin todetaan, että ilman korjaavia toimenpiteitä päästökauppa voi heikentää energiahuollon varmuutta, koska turpeen kilpailukyky alenisi. Huoltovarmuuskeskuksen mielestä turve on merkittävä kansallinen resurssi, jonka kilpailukyvystä on pidettävä huolta.

Päästökauppa on nostanut sähkön hintaa ja merkinnyt tulonsiirtoa sähköyhtiöille. Alan luonteesta johtuen hintoja alentavaa kilpailua ei voi syntyä samaan tapaan kuin muussa tuotannossa, koska uuden vähäpäästöisen kapasiteetin laajamittainen rakentaminen on monin tavoin säänneltyä ja vaatii runsaasti aikaa. Hallitus esittää, että sähkömarkkinoita kehitetään. On myös huoltovarmuuden kannalta myönteistä, että sähkömarkkinoiden jäljellä olevat esteet, kuten siirron pullonkaulat maiden välillä poistetaan ja markkinoiden ja sähkön hinnoittelun avoimuutta lisätään.

Huoltovarmuuskeskus yhtyy hallituksen näkemykseen siitä, että Suomen sähköhuollon riittävä omavaraisuus otetaan huomioon harkittaessa uusia tuontijohtoja koskevia lupia. Samoin pidämme tärkeänä tavoitteena sitä, että Suomen maakaasuverkko saataisiin kytkettyä keskieurooppalaiseen kaasuverkostoon.

Huoltovarmuuskeskus yhtyy strategiassa esitettyihin näkemyksiin uusiutuvan energiakäytön edistämisestä. Suomessa on laiminlyöty esim. Ruotsiin verrattuna jätteiden energiakäyttö. Jätehuoltoa koskevaa lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että energiakäyttöä voidaan kehittää. Hyödyt muodostuvat suuriksi sekä energian tuotannon että ilmastotavoitteiden kannalta.

Huoltovarmuuskeskus pitää kannatettavana myös vesilain uudistamista ja kotimaisen vesivoiman lisärakentamista ottaen huomioon energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet.

Energiahuollon turvaamisen kannalta on tärkeätä toteuttaa hallituksen esitykset turpeen aseman parantamiseksi. Päästöjen laskentatavassa tulisi ottaa huomioon turpeen koko elinkaari, mihin nyt pyritään saamaan lisävalaistusta tieteellisellä tutkimuksella. Turpeen kilpailukyky on erityisesti varmistettava yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa sekä lämmön erillistuotannossa fossiilisiin tuontipolttoaineisiin verrattuna.

Harjoitetun energia- ja ilmastopolitiikan keskeisenä ongelmana hallitus näyttää pitävän sitä, että päästökauppa ja sähkömarkkinoiden toimintamekanismit aiheuttavat yhdessä merkittäviä tulonsiirtoja sähkön kuluttajilta sähkön tuottajille. Tämä ei ole ollut Kioton sopimuksen ensisijaisena tavoitteena. Vahingollisten vaikutusten neutraloimiseksi esitetään strategiassa päästöoikeuksien hankkimista verovaroin, energiaverojen selektiivistä alentamista ja ns. Wind Fall- voittojen mahdollista verottamista. Energiapoliittisesta ohjausjärjestelmästä tulee näin ollen varsin monimutkainen, kun otetaan lisäksi huomioon ennestään sovellettavat valmisteverot ja sähköverot. Ilmastotavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tärkeätä, että energian hintojen noususta johtuvat tulojen lisäykset ohjautuisivat päästöjä alentavan teknologian kehittämiseen. Nykyisessä varsin monimutkaisessa järjestelmässä tätä tavoitetta on vaikea saavuttaa.

Monimutkainen energiapoliittinen toimintaympäristö vaikeuttaa myös uuden sähkön tuotantokapasiteetin rakentamista varsinkin, kun on epäselvää millaista politiikkaa tullaan harjoittamaan vuoden 2012 jälkeen. Tämä voi johtaa siihen, ettei kaikkia energia- ja ilmastopolitiikan kansallisen strategian tavoitteita voida saavuttaa.