Kauppa-alustuet huoltovarmuusnäkökulmasta
Huoltovarmuuskeskus
Ylijohtaja Mika Purhonen
24.05.2005
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan kokous 24.05.2005 klo 12.10
Asia: Hallituksen esitys (HE 58/2005 vp) laiksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muuttamisesta merikuljetusten huoltovarmuuden kannalta.
Valtioneuvosto on vahvistanut huoltovarmuuden tavoitteet (350/2002). Päätöksessä määritellään kuljetus-, varastointi- ja jakelujärjestelmien huoltovarmuuden kehittäminen yhdeksi painopistealueeksi seuraavasti:
”Kuljetusalan varautumisessa pääpaino on merikuljetusten sekä peruselintarvike- ja energiahuollon vaatimien kuljetusten turvaamisessa. Ulkomaankaupan kuljetusten turvaamiseksi ylläpidetään riittävää jäävahvisteista aluskalustoa.”
Vuonna 1991 säädetyn kauppa-alusluettelolain 4 §:ssä edellytetään, että alustuen edellytyksenä on aluksen kotimainen omistus. Huoltovarmuuskeskus tuki silloin tätä linjaa mm. siksi, että mahdollisissa kriisitilanteissa ei ole katsottu olevan varmuutta siitä, että laiva säilyy Suomen liikenteessä, jos omistus on Suomen ulkopuolella.
Tarvittaessa viranomaiset ovat voineet valmiuslain nojalla antaa määräyksiä suomalaisille aluksille.
Suomen liityttyä Euroopan unioniin on talouselämän ja rahoitussektorin nopea kehitys heijastunut myös merenkulkualalle, jossa alusten omistus ja operointi ovat eriytymässä yhä voimakkaammin. Nyt esim. rahoitusyhtiöt omistavat entistä enemmän aluksia ja vuokraavat niitä varustamoille, jotka operoivat niitä ja vastaavat alusten miehityksestä ja työehtosopimuksista. Merenkulun huoltovarmuuden perusteita arvioitaessa on otettava huomioon uudet merenkulun mekanismit ja rakenteet ja omistuksen luonteen muuttuminen. Huoltovarmuuskeskus katsoo, ettei alusten rahoituksellinen ulkomainen omistus vaaranna kuljetusketjujen toimivuutta häiriö- ja poikkeusoloissa, koska operointioikeudet ovat suomalaisella varustamolla. Tämä on tarkoituksenmukainen uudistus, joka kannattaa nyt toteuttaa, varsinkin kun kotimaisen tonniston osuus maamme ulkomaankaupan kuljetuksista nykyisten tukimuotojen vallitessa on ajanjaksolla 2000 – 2004 alentunut 40.1 %:sta 32.7 %:iin.
Merenkulun huoltovarmuus perustuu myös varustamojen valmiussuunnitelmiin ja viranomaisten ohjaukseen ja tarvittaessa kuljetusmääräyksiin. Valmiuslakia uudistettaessa on huolehdittava, että viranomaisten valtuudet soveltuvat merenkulkualan uusiin omistusrakenteisiin.
Huoltovarmuuskeskus näkee vireillä olevan lakimuutoksen yhtenä keinona parantaa merenkulun huoltovarmuutta tilanteessa, jossa ei merenkulun muita toimintaedellytyksiä parantavia toimenpiteitä, kuten tonnistoverolain uudistamista, ole mahdollista toteuttaa lyhyellä aikataululla. Tällä lainuudistuksella edistetään merenkulun osaamisen säilymistä maassamme.
Tästä syystä Huoltovarmuuskeskus pitää merenkulun huoltovarmuuden kannalta perusteltuna muuttaa ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annettua lakia siten, että kauppa-alustukea voidaan jatkossa maksaa myös sellaiselle suomalaiselle varustamotoimintaa harjoittavalle yritykselle, joka ei ole aluksen omistaja, mutta operoi alusta ja työnantajan ominaisuudessa vastaa sen miehityksestä ja työehtosopimuksista.