2000-luku

Toimintafilosofian voimakas murroskausi

Huoltovarmuuden tavoitteista annettuja päätöksiä tarkastelemalla huomaa hyvin 15 vuoden aikana tapahtuneen ajattelutavan voimakkaan muutoksen. Lähtökohtana oleva kriisitilanne on muuttunut sotatilasta ja ulkomaankaupan sulkutilanteesta malliin, jossa erilaiset häiriötilanteet uhkaavat kriittisten järjestelmien toimintaa. Materiaalien saatavuuden turvaamisesta on siirrytty toimintojen ja palvelutasojen ylläpitoon.

Valtioneuvoston periaatepäätös huoltovarmuuden tavoitteista 1988

Valtioneuvoston hyväksymän yleistavoitteen mukaan perustoiminnot oli pystyttävä turvaamaan vähintään vuoden mittaisen kriisin ajan. Ulkomaankaupan sulkutilanteessa tuotanto ja talouselämä tuli ohjata asteittain perushuoltotasolle. Lyhytaikaisissa ja lievissä taloudellisissa kriiseissä talouselämän toiminnan tuli jatkua omaan sopeutumiskykyyn ja luontaisiin voimavaroihin perustuen mahdollisimman vähin julkisen vallan ohjaustoimin. Tavoitteena oli turvata materiaalinen huoltovarmuus 4 – 6 kuukauden ajaksi siten, että väestön toimeentulo säilyy lähes normaaliolojen mukaisella tasolla.

Pääpaino asetettiin ravinnon, vaatetuksen, terveydenhuollon ja asumisen sekä yhteiskunnan perustoimintojen kuten energiahuollon, raha- ja tietoliikenteen sekä kuljetusten ja tiedotuksen vähimmäistarpeiden turvaamiseen. Materiaalisen huoltovarmuuden tuli kattaa myös puolustusvoimia palvelevan teollisuuden tarpeet.

Tavoitealueiksi suunnittelukunta vahvisti seuraavat neljä:

  • hallinnollisen valmiuden tavoitealue
  • tuotannollisen valmiuden tavoitealue
  • materiaalinen valmius
  • tukitoimintojen tavoitealue

 

Huoltovarmuuden tavoitepäätös 1995

Valtioneuvosto antoi 13.12.1995 huoltovarmuuden tavoitteista päätöksen, joka astui voimaan seuraavan vuoden alusta. Yleistavoitteena oli turvata kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva itsenäinen huoltovarmuus. Tämän turvaamista täydennettiin Euroopan Unionissa toteutetuilla varautumistoimilla sekä eräillä muilla kansainvälisillä sopimuksilla.

Huoltovarmuuden turvaamisen lähtökohtana oli 12 kuukautta kestävä valmiuslaissa tarkoitettu kriisitilanne, johon voi sisältyä puolustustilalaissa tarkoitettu puolustustila. Huoltovarmuuden kannalta keskeisin uhka oli kriisitilanne, jossa Suomen mahdollisuus tuottaa tai hankkia ulkomailta huoltovarmuuden kannalta kriittisiä tavaroita ja palveluja on olennaisesti vaikeutunut.

Huoltovarmuuden tarkemmat tavoitteet määriteltiin seuraaville aloille: elintarvikehuolto, energiahuolto, kuljetus-, varastointi- ja jakelujärjestelmät, yhteiskunnan tekniset järjestelmät, terveydenhuolto sekä sotilaallista maanpuolustusta tukeva teollisuustuotanto ja korjaustoiminta.

Huoltovarmuuden tavoitteet 2002

Valtioneuvosto vahvisti huoltovarmuuden tavoitteet toukokuussa 2002. Yleistavoitteena oli edelleen turvata ensi sijassa kansallisiin toimenpiteisiin ja voimavaroihin perustuva huoltovarmuus vuoden mittaisen kriisin aikana. Laajamittaisen hyökkäyksen sijasta nostettiin strateginen isku tulevaisuuden uhkakuvaksi. Oletetut kriisit muuttuivat luonteeltaan alueellisiksi.

Huoltovarmuuden tavoitteisiin ja mitoitukseen vaikutti uhkakuvissa tapahtuneiden muutosten lisäksi lisääntyvä kansainvälinen huoltovarmuusalan yhteistyö sekä yhteiskunnan verkottuminen ja teknistyminen. Näistä syistä lisättiin varautumista uhkiin, joiden ennakoitiin kohdistuvan yhteiskunnan kriittisiin perusrakenteisiin.

Uhkakuvien muuttumisen myötä varmuusvarastoinnissa tehtiin muutoksia. Tuontipolttoaineiden varastointitavoitetta laskettiin seitsemästä kuukaudesta viiteen normaaliaikojen kulutuksella laskettuna. Rehuviljan varastoinnista luovuttiin ja se korvattiin tuontivalkuaisen varmuusvarastoinnilla.

2000-luku

2000-luvun alku on tuonut konkreettisesti esille koko yhteiskunnan turvallisuustarpeen.

Keskeisimpiä vaikuttajia ovat olleet:

  • kansainvälinen terrorismi: mm. 9/11 terroristihyökkäys, Madrid
  • Irakin sota
  • Keski-Euroopan tulvat ja muut laajavaikutteiset luonnonkatastrofit
  • laajat sähkökatkokset eri puolilla maailmaa
  • SARS, lintuinfluenssa ja muut nopeasti levinneet sairaudet

 

Suomessakin uusia turvallisuusuhkia on käsitelty useissa virallisissa raporteissa ja mietinnöissä. Nämä ovat johtaneet varautumistoimenpiteiden tarkistamiseen.