HVO Extranet

Euroopan unionin toimivalta huoltovarmuusasioissa

EU:n toiminnan perustan muodostaa jäsenmaita sitova yhteisölainsäädäntö sekä hallitusten välinen toiminta. Huoltovarmuuteen liittyvät asiat eivät kuulu kattavasti yhteisölainsäädännön piiriin, vaikka EU:n strategisissa linjauksissa korostetaankin asian tärkeyttä. Poikkeuksena ovat öljytuotteet, joita jäsenmaiden on direktiivin perusteella varastoitava 90 päivän kulutusta vastaava määrä.

EU:n perussopimus, ns. Lissabonin sopimus, tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaisempaan huoltovarmuuden tarkasteluun. Vuonna 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeen mukaan unioni ja sen jäsenmaat toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun, luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden uhriksi ja pyytää tätä varten apua. Yhteisvastuun ja keskinäisen avunannon konkreettinen sisältö ja soveltamistapa täsmentyvät käytännön yhteistyössä.

Lisäksi jo aiemmin solmituissa perussopimuksissa, kuten Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksissa korostuvat yhteisön solidaarisuusvelvoitteet ja keskeiset yhteiset perusjärjestelmät, kuten talous- ja rahaliitto yhteisine keskuspankkijärjestelmineen sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tähtäävä toiminta mukaan luettuna yhteinen puolustus. EU:n yhteisen maatalous- ja kauppapolitiikan ja toimintaa ohjaavien, myös kansalliseen huoltovarmuuden turvaamiseen liittyvien direktiivien johdosta, on yhteisöä pidettävä jäsenmaiden huoltovarmuutta edistävänä tekijänä.

Unioni on antanut direktiivin 2008/114/EY Euroopan elintärkeän infrastruktuurin suojaamisesta. Direktiivin tarkoituksena on turvata ne elintärkeät energia- ja logistiikka-alan infrastruktuurit, jotka palvelevat kahta tai useampaa unionin jäsenmaata.