Erityislainsäädäntö

Yritysten energia-alan tuotannollista valmiutta sekä energiahuollon hallintoa täydentävät erityislait ja toimet. Näistä energiahuollon kannalta keskeisimpiä ovat tuontipolttoaineiden velvoitevarastointi, turpeen turvavarastointi sekä polttoainehuollon turvaamiseksi tehdyt kansainväliset sopimusjärjestelyt (IEP-sopimus sekä EU:n energiadirektiivit – linkki kansainväliset sopimusjärjestelyt). Sähkömarkkinalakiin (386/1995) ja maakaasumarkkinalakiin (508/2000) liittyy myös energiahuoltoa ohjaavia ja sääteleviä huoltovarmuusvelvoitteita. Lisäksi EU:n maakaasun toimitusvarmuusasetuksen (994/2010) osalta HVK toimii maan toimivaltaisena viranomaisena.

Polttoaineiden varmuusvarastointi perustuu tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annettuun lakiin (velvoitevarastointi 1071/1994) sekä lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta (valtion varmuusvarastot 1390/1992). Näiden lakien perusteella muodostettuja varastoja ylläpidetään kansallisten tarpeiden lisäksi myös energiahuollon kriisivalmiutta koskevien Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden (IEA, EU) täyttämiseksi. Ydinpolttoaineiden varastoinnin osalta työ- ja elinkeinoministeriö (entinen kauppa- ja teollisuusministeriö) on antanut voimayhtiöille erillisen ohjeen.

Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointi koskee kivihiiltä, raakaöljyä ja muita öljynjalostuksessa käytettäviä syöttöaineita, keskeisiä öljytuotteita sekä maakaasua. Raakaöljyn ja öljytuotteiden maahantuoja on velvollinen varastoimaan edellisen vuoden perusteella laskettua kahden kuukauden keskimääräistä tuontia vastaavan määrän.

Kivihiiltä on velvollinen varastoimaan sitä käyttävä laitos ja kivihiilen maahantuoja, jonka velvoitteesta vähennetään sen toimitukset niille laitoksille, joille määräytyy oma varastointivelvoite. Velvoite vahvistetaan 1.7. alkaen vastaamaan kolmen kuukauden keskimääräistä kulutusta tai tuontia. Kivihiililaitoksen osalta keskimääräinen kuukausikulutus lasketaan kolmen edeltävän vuoden kulutuksesta ja maahantuojalle edellisen vuoden maahantuonnin perusteella.

Maakaasun osalta velvoite on kohdistettu maakaasua käyttävälle tai sitä jälleenmyyvälle yhteisölle (maakaasulaitos) sekä maakaasun maahantuojalle. Varastointivelvollisuus vahvistetaan korvaavana polttoaineena; käytännössä kevyenä tai raskaana polttoöljynä. Erityisestä syystä voidaan kuitenkin päättää, että velvollinen voi korvata osittain tai kokonaan velvoitteensa sitoutumalla järjestämään vastaavan huoltovarmuuden muilla tavoin. Käytännössä tätä periaatetta on sovellettu niihin velvollisiin, jotka ovat voineet järjestää lähinnä sähköntuotannon osalta muodostuvan velvoitteen toisilla voimalaitoksilla.

Huoltovarmuuskeskus hallinnoi velvoitevarastointia ja voi tarvittaessa myöntää luvan alittaa vahvistettu velvoite, milloin velvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on velvoitteen alaisen hyödykkeen saantihäiriön vuoksi vaarassa. TEM voi antaa varaston alitusluvan, milloin öljynjakoa koskeva IEP-sopimus tätä edellyttää.

Valtion varmuusvarastojen ylläpito perustuu lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta. Näitä varastoja ylläpidetään kansallisten tarpeiden lisäksi myös Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. Valtion varastoissa pidetään mm. kivihiiltä, raakaöljyä ja öljytuotteita ja niitä ylläpitää ja hoitaa Huoltovarmuuskeskus. Varastojen käytöstä ja purkamisesta päättää valtioneuvosto. Niitä voidaan pääsääntöisesti ottaa kansalliseen käyttöön valmiuslain tarkoittamissa kriisitilanteissa tai IEP-sopimukseen ja EU:n toimivaltaan perustuen. Varastojen ylläpito rahoitetaan energiahyödykkeistä kannettavalla huoltovarmuusmaksulla.

Maan huoltovarmuuden ja polttoturpeen saatavuuden turvaamiseksi voidaan polttoturpeen turvavarannoinnista annetun lain (321/2007) nojalla perustaa ja ylläpitää polttoturpeen turvavarastoja tuotanto-olosuhteiden vaihteluiden varalta.