HVO Extranet

Erityislainsäädäntö

Sähkömarkkinalakiin (588/2013) ja maakaasumarkkinalakiin (587/2017) liittyy energiahuoltoa ohjaavia ja sääteleviä huoltovarmuusvelvoitteita. EU:n maakaasun toimitusvarmuusasetuksen (2017/1938) osalta Huoltovarmuuskeskus toimii maan toimivaltaisena viranomaisena.

Polttoaineiden varmuusvarastointi perustuu tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annettuun lakiin (velvoitevarastointi 1070/1994) sekä lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta (valtion varmuusvarastot 1390/1992). Näiden lakien perusteella muodostettuja varastoja ylläpidetään kansallisten tarpeiden lisäksi myös energiahuollon kriisivalmiutta koskevien Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden (IEA, EU) täyttämiseksi. Ydinpolttoaineiden varastoinnin osalta työ- ja elinkeinoministeriö on antanut voimayhtiöille erillisen ohjeen.

Tuontipolttoaineiden velvoitevarastointi koskee kivihiiltä, raakaöljyä ja muita öljynjalostuksessa käytettäviä syöttöaineita, keskeisiä öljytuotteita sekä maakaasua. Raakaöljyn ja öljytuotteiden maahantuoja on velvollinen varastoimaan tuotteita siten, että määrä vastaa edellisen vuoden  kahden kuukauden keskimääräistä nettotuontia.

Kivihiiltä on velvollinen varastoimaan sitä käyttävä laitos ja kivihiilen maahantuoja. Varastointivelvoitteesta vähennetään sen toimitukset niille laitoksille, joille määräytyy oma varastointivelvoite. Velvoite vahvistetaan 1.7. alkaen vastaamaan kolmen kuukauden keskimääräistä kulutusta tai tuontia. Kivihiililaitoksen osalta keskimääräinen kuukausikulutus lasketaan kolmen edeltävän vuoden kulutuksesta ja maahantuojalle edellisen vuoden maahantuonnin perusteella.

Maakaasun osalta, mukaan lukien LNG, velvoite on kohdistettu maakaasua käyttävälle tai sitä jälleenmyyvälle yhteisölle (maakaasulaitos) sekä maakaasun maahantuojalle. Varastointivelvollisuus vahvistetaan korvaavana polttoaineena, esimerkiksi kevyenä tai raskaana polttoöljynä. Erityisestä syystä voidaan päättää, että varastointivelvollinen voi korvata osittain tai kokonaan velvoitteensa sitoutumalla järjestämään vastaavan huoltovarmuuden muilla tavoin. Käytännössä tätä periaatetta on sovellettu niihin velvollisiin, jotka ovat voineet järjestää lähinnä sähköntuotannon osalta muodostuvan velvoitteen toisilla voimalaitoksilla.

Huoltovarmuuskeskus hallinnoi velvoitevarastointia ja voi tarvittaessa myöntää luvan alittaa vahvistettu velvoite, jos velvollisen tuotanto tai kaupallinen toiminta on velvoitteen alaisen hyödykkeen saantihäiriön vuoksi vaarassa. TEM voi antaa varaston alitusluvan, jos öljynjakoa koskeva IEP-sopimus tätä edellyttää.

Valtion varmuusvarastojen ylläpito perustuu lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta, ja niiden hoidosta vastaa Huoltovarmuuskeskus. Varmuusvarastoja ylläpidetään kansallisten tarpeiden lisäksi Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. Valtion varastoissa pidetään mm. kivihiiltä, raakaöljyä ja öljytuotteita.

Valtion varmuusvarastojen käytöstä ja purkamisesta päättää valtioneuvosto. Niitä voidaan pääsääntöisesti ottaa kansalliseen käyttöön valmiuslain tarkoittamissa kriisitilanteissa tai IEP-sopimukseen (sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta) ja EU:n toimivaltaan perustuen. Varastojen ylläpito rahoitetaan energiahyödykkeistä kannettavalla huoltovarmuusmaksulla.

Maan huoltovarmuuden ja polttoturpeen saatavuuden turvaamiseksi voidaan polttoturpeen turvavarastoinnista annetun lain (321/2007) nojalla perustaa ja ylläpitää polttoturpeen turvavarastoja tuotanto-olosuhteiden vaihteluiden varalta.

Lakeihin on mahdollisesti tehty muutoksia säätämisvuoden jälkeen. Ajantasainen lainsäädäntö on tarkistettavissa osoitteessa www.finlex.fi