Huoltovarmuus Suomessa

Talouden toimivuus ei ole itsestäänselvyys

Suomi on taloudellisesti ja teknologisesti kehittynyt yhteiskunta. Ostamme ruokaa ja juomaa kaupasta tai ravintolasta. Saamme sähköä sähköverkosta ja vettä vesijohtoverkostosta. Maksamme saamamme tavarat ja palvelut käyttäen pankkijärjestelmän palveluja. Käytämme tasokkaita terveydenhuoltopalveluita. Huoltovarmuustoimenpiteillä varmistetaan myös näiden yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien toimintojen jatkuvuus häiriö- ja poikkeustilanteissa.

Suomen kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti, riippuvuus merikuljetuksista, energiaintensiivinen talouden rakenne ja pitkät kuljetusetäisyydet ovat erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huoltovarmuuden tavoitteisiin ja keinovalikoimaan. Lisäksi globalisaatio, omistus- ja liiketoimintarakenteiden muutokset ja teknologian kehitys asettavat haasteita huoltovarmuuden turvaamiselle.

Suomen malli perustuu hallinnon ja elinkeinoelämän yhteistyöhön

Verkostoituneen yhteiskunnan uhkiin varautuminen edellyttää sekä materiaalista varautumista että yhteiskunnan huoltovarmuudelle kriittisten organisaatioiden toiminnan jatkuvuuden turvaamista. Tässä työssä on välttämätöntä laaja yhteistyö yritysten, viranomaisten sekä toimialajärjestöjen kanssa.

Valtion ja kuntien viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus varautua mm. valmiussuunnitelmien avulla jatkamaan toimintaansa häiriö- ja poikkeusoloissa. Elinkeinoelämällä ei yleensä ole lakisääteistä velvollisuutta varautua. Yritysten varautumisen lähtökohtana ovat liiketoiminnalliset perusteet, asiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset sekä näihin liittyvä riskienhallinta.

Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on yhdessä huoltovarmuusorganisaation sektorien ja poolien kanssa sovittaa yhteen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tavoitteita ja hyötyjä varautumistoimenpiteissä.

Kansainvälistyminen, verkostotalous ja teknologinen kehitys edellyttävät uusia näkökulmia

Suomella on runsaasti vahvuuksia, jotka auttavat ylläpitämään kansallista huoltovarmuuttamme. Tällaisia ovat esimerkiksi runsaat luonnonvarat, hyvä elintarviketuotantokyky, kehittynyt hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmä sekä hyvin toimiva fyysinen ja sähköinen infrastruktuuri.

Kansantaloutemme on yhä tiiviimmin integroitunut kansainväliseen talouteen. Kansainvälistyminen, verkostotalous ja teknologinen kehitys saattavat aiheuttaa uusia riskitekijöitä. Tämän vuoksi huoltovarmuuden keinovalikoimaa kehitetään jatkuvasti. 2000-luvulla materiaalisen varautumisen rinnalle on noussut kriittistä tuotantoa ja järjestelmiä ylläpitävien organisaatioiden ja verkostojen toiminnan jatkuvuuden varmistaminen, jatkuvuudenhallinta.